Ajallemme tyypilliseen tapaan keskustelu datakeskuksista on jakautunut kahteen ääripäähän. Toiset vastustavat niitä äänekkäästi lähes hinnalla millä hyvänsä, toiset suhtautuvat niihin vailla kritiikin häivää. Jossain vallihautojen välissä seisoo valtaosa suomalaisista ja pohtii: mitähän tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Pohjanmaalla on sympaattinen pieni kahvila. Istun siellä työmatkalla, ja tarkoitukseni on nauttia aiemmin erinomaiseksi toteamaani prinsessakakkua. Kahvilanpitäjä julistaa muutamalle hieman vaivaantuneen oloiselle asiakkaalle, kuinka datakeskukset ovat kertakaikkisen turha keksintö ja niitä tehdään vain tekoälyhumputuksen takia.

Hetkeä aiemmin hän on ottanut maksuni vastaan etämaksuna. Olen melko varma, että ilman datakeskuksia tämä maaginen maksutapa ei olisi mahdollinen. Siinä kahvilan oveen datakeskusten vastaisia teesejä naulatessaan kahvilanpitäjä unohtaa arjen realismin: nykypäivän maailma tarvitsee datakeskuksia toimiakseen. Kun maksamme kortilla, käytämme verkkopankkia tai asioimme terveydenhuollossa, jossain taustalla surraa datakeskus, joka mahdollistaa tämän kaiken.

Datakeskukset rakennusalan pelastusrenkaana

Suomalainen rakentaminen laahaa jossain syvällä historian synkimmissä vesissä. Sitä taustaa vasten on tunnustettava yksi tosiasia: datakeskusten rakentaminen tuo tällä hetkellä leipää pöytään valtavalle joukolle ihmisiä. Se pitää rakentajia töissä, tilauskirjoja liikkeessä ja yrityksiä pystyssä.

Betonielementtiteollisuuden edustajana puhun datakeskuksista joka päivä. Olemme olleet käännyttämässä lukuisia hankkeita kestävien betonielementtiratkaisujen suuntaan. Tuo työ tuo vielä pitkään leipää sadoille parmalaisille ja heidän perheilleen. Kun pitää nämä realiteetit mielessä, on vähän vaikea hypätä jarrun päälle kiukuttelemaan datakeskusten rakentamisen mielekkyydestä.

Ensin oli internet

Kirjoitin joskus 90-luvun pimeänä, laman jälkeisenä vuotena esseetä uudesta innovaatiosta nimeltä internet. Ymmärsin, että internet muuttaa maailmaa, mutta ei minulla ollut aavistustakaan miten.

Mieleeni on painunut asiantuntijan arvio tuolta aikakaudelta. Hänen mukaansa internet tekisi maailmasta paremman paikan, koska kaikki maailman faktatieto olisi kaikkialla ja kaikkien saatavilla. Sen avulla saavuttaisimme suuren yhteisen ymmärryksen, eikä valheelle tai väärälle tiedolle enää jäisi tilaa.

Voisin lakonisesti todeta, että ei mennyt kuin Strömsössä. Ensin tuli netin nousukausi, sitten jo kupla puhkesi. Nokian imperiumikin katosi johonkin historian lehdille. Lopulta maailma kuitenkin muuttui, ja se muuttui paljon enemmän kuin kukaan 90-luvun esi-internetiä ihmetellessään olisi voinut kuvitella.

Tiedän, että tekoäly muuttaa maailmaa, minulla vaan ei ole aavistustakaan, että miten. Mutta internetin kehityksestä opin ainakin sen, että muutos voi olla paljon suurempi ja kummallisempi kuin osaamme etukäteen kuvitella. Ja minulla on kuitenkin melko hyvä mielikuvitus. Tämä ajatus mielessäni on vaikea vastustaa datakeskuksia. Vaikka vastustettiinhan aikanaan rautateitäkin.

Mitä, jos kaikki ei tälläkään kerralla mene kuin Strömsössä?

En kannusta ketään olemaan naiivi. Datakeskusten rakentamiseen ja tekoälyn kehittymiseen liittyy aivan todellisia uhkakuvia ja riskejä.

Minulla on sähkölämmitteinen talo, jossa on jälkikäteen ajatellen turhan paljon lämmitettäviä neliöitä. Kun lapset ovat suihkussa, otan kellolla aikaa ja huudan palosireenin lailla, jos sovittu suihkuaika ylittyy. Kyllä minä olen huolissani sähkön hinnasta.

Olen myös nähnyt kaikki Terminator-elokuvat. Mielelläni olisin jättänyt kahden ensimmäisen mestariteoksen jälkeen syntyneen roskan katsomatta, mutta jos noista elokuvista jotain jäi mieleen niin se, että tekoäly oli kaiken pahan takana. Kyllä se mietityttää. Mitä jos tekoälyn kanssakaan ei mene kuin Strömsössä?

Toki enemmän minua mietityttää se, tekevätkö rakkaat lapseni läksynsä itse vai onko käytössä tekoälyn tarjoama oikopolku. Minun on vaikea nähdä, että jälkimmäinen strategia kovasti tukisi oppimista.

Uhka vai mahdollisuus?

Jos jotain pahaa, niin myös hyvää. Suomessa datakeskuksia on rakentumassa alueille, missä aluepoliittiset taikatemputkaan eivät ole pitäneet väestön määrää tai työllisyysastetta tolkullisissa lukemissa. Suomeen investoidaan pitkästä aikaa kasvavissa määrin, ja se sataa meidän kaikkien laariin monella tavalla.

Haluan ajatella myös niin, että tässä turvallisuuspoliittisesti epävakaassa maailmassa on hyvä, jos maailman johtavilla teknologiajäteillä on intresseissään vakaa ja turvallinen Suomi. Ulkomaiset toimijat tuovat suomalaiseen rakentamiseen myös hyviä käytäntöjä, esimerkiksi turvallisuutta nostetaan yhä suuremmassa määrin huomion keskipisteeseen. Se, että me kaikki pääsemme työpäivän jälkeen turvallisesti kotiin, on hyvä asia.

Nokia nousi aikanaan maailman huipulle matkapuhelinteknologian ja internetin yleistymisen seurauksena. Nokian kasvu globaaliksi suuryritykseksi symboloi Suomen nousua laman alhosta ja nostatti suomalaisten kollektiivista kansallisylpeyttä. Nyt Nokia on jälleen nousussa, kiitos tekoälyn ja datakeskusten yleistymisen. Ehkä se ennakoi myös Suomelle uutta nousua.

Suomella on valttikortit datakeskuskilpailussa

Datakeskusten rakentaminen on erinomainen mahdollisuus koko Suomelle. Tähän liittyy kuitenkin yksi pieni huomio, meidän on kansallisella tasolla kyettävä tunnistamaan ne toimijat ja hankkeet, joiden edistäminen on aidosti hyödyllistä isossa kuvassa.

Datakeskuksia halutaan rakentaa Suomeen, koska maamme tarjoaa monesta näkökulmasta erinomaisen ympäristön investoida. Meillä on selkeitä kilpailuetuja, joita ei kannata väheksyä, tämä tarjoaa meille mahdollisuuden valita ne toimijat, jotka ovat meidän kannaltamme kaikkein tervetulleimpia Suomeen ja millä ehdoilla.

Datakeskuksissa käsitellään tulevaisuuden tärkeintä infrastruktuuria. Siksi näiden rakennusten tulee kestää aikaa, käyttöä ja muuttuvaa maailmaa. Betoni tarjoaa siihen turvallisen vaihtoehdon, joka kestää vähintään seuraavat sata vuotta.