Vuosi vaihtui ja moni on varmasti tehnyt myös liikunnallisia uudenvuoden lupauksia. Vaikka eteläisimmän Suomen hiihtokelit vielä antavat odottaa itseään, pääsee kunnon laduille jo Salpausselän korkeudella. Tunnin ajomatka maksaa varmasti itsensä takaisin, kun määränpäässä pääsee vesisateen ja loskan sijasta lumiseen maisemaan ja höyryävän kaakaomukin ääreen.

Monella siintää hiljalleen mielessä myös tuleva hiihtoloma, josta saa paljon enemmän irti, kun pohjalla on edes hieman myös suksilla taitettuja kilometrejä. Lumen puuttuessa kroppaa voi toki totuttaa tulevaan reippailla ja säännöllisillä sauvakävelylenkeillä.

Pitopohjilla uuteen alkuun

Hiihdon aloittaminen vuosikymmenten tauon jälkeen voi olla monelle kauhistus ja suoranainen painajainen omilta kouluvuosilta. Päällimmäisenä ovat muistot lipsuvista suksista, joilla eteenpäin pääsy oli ihan tuskaa.

Hiihto on edelleen tekniikka- ja kuntolaji, mutta onneksi se tarjoaa aloittelijalle myös helpotusta. Perinteisen tyylin pitopohjasukset ovat kehittyneet huimasti takavuosista ja ovat todella toimiva vaihtoehto, mitä vetisemmäksi keli käy. Kuivemmalla pakkaskelillä luisto ei välttämättä ole voideltavan suksen luokkaa, mutta pidossa ei silloinkaan ole valittamista.

Kolmella parilla tositoimiin

Jos kilometrejä kertyy talven mittaan vähänkään enemmän, kannattaa satsata kahteen tai kolmeen suksipariin: yksi pari pakkaskelille, toiset suojakelille ja varoiksi vielä skini- tai nanosukset, jos voitelu ei vesi- tai jääkelillä toimi. Jos tykkää luistelutyylistä, niin sitten pärjätään yhdellä suksiparilla eikä kelejäkään tarvitse paljoa tuijotella.

Suksia hankkiessa kannattaa päivittää myös monot sekä tarkistaa sauvojen pituus. Mukava ja istuva kenkä tekee hiihtämisestä mukavampaa ja jalatkin pysyvät kuivina ja lämpiminä. Oikean pituisilla sauvoilla saat puolestaan yläkropan ja kädet kunnolla avuksi.

Anna tilaa myös toisille

Kuten monessa muussakin lajissa myös hiihdossa maltti on valttia ja harjoitus tekee mestarin. Talven ensimmäiset lenkit kannattaa aina tehdä helpoissa maastoissa, peltomaisemissa tai jopa jäällä.

Tekniikan kehittyessä, kunnon kohetessa ja lihasten tottuessa voi sitten hakeutua vähän vaativammille reiteille. Samalla voi alkaa kartuttaa myös kilometrejä muistaen, että liian kova vauhti on hiihdossa aina kohtalokasta.

Ladulla on syytä muistaa myös etiketti ja antaa tilaa kaiken tasoisille ja -ikäisille kulkijoille. Mikä onkaan mukavampaa, kun punaposkinen ja iloisesti hymyilevä hiihtäjä, joka moikkaa myös vastaantulijoita tai vaihtaa pari ystävällistä sanaa taukopaikalla.

Aurinkoisia hiihtopäiviä täältä Val di Fiemmestä toivotellen

Krista