Jääkiekon MM-kisat ovat takana. Samalla penkkiurheilijoiden katse alkaa jo suuntautua kohti Ranskaa ja jalkapallon EM-kisoja.

Ottelutulosten ja loistavien yksilösuoritusten ohella joukkuelajien arvokisoissa kohistaan aina myös tuomarilinjasta. Tiukoissa väännöissä jäähyjä, vapareita tai rankkareita jää viheltämättä ja toisinaan taas pilli soi aivan liian herkästi. Samalla moni penkkiurheilija ja joskus jopa valmentaja kokee, että ottelun ratkaisijaksi nousevat pelaajien sijaan erotuomarit, vaikka heidän tehtävänään on vain seurata sääntöjen noudattamista. Ja niidenhän pitäisi olla koko ottelun ajan samat molemmille joukkueille.

Olen havainnut viime vuosina samaa problematiikkaa myös rakennusalan pelikentällä. Jo pitkään on hoettu mantraa, jonka mukaan asiakkaan valinnanvapautta on lisättävä. Käytännössä se on kuitenkin tarkoittanut, ettei kaikkia materiaaleja ole kohdeltu tasavertaisesti. Rajattua materiaalien käyttöä on pyritty buustaamaan mm. kotimaisuuden, ympäristöseikkojen ja ekotehokkuuden nimissä. Linja on alkanut näkyä myös kaavoituksessa. On tapauksia, joissa rakennuksen runkomateriaalikin on rajoitettu kaavassa.

Mieleen tulee tahtomattakin vanha vertaus harakasta, joka on jumissa tervatulla katolla vuoron perään pyrstöstään ja sitten nokastaan. Jos rakennusalalla aletaan yksisilmäisesti ja epäterveen kilpailun keinoin suosia yhtä materiaalia, se tietää auttamatta haasteita toisille. Se taas ei ole kenenkään etu, sillä vastakkainasettelun sijaan rakentamisessa tarvitaan tarvelähtöistä materiaalien käyttöä.

Parman joukkueenjohtajana voin vakuuttaa, että meidän tiimimme pelaa aina rehdisti ja avoimesti. Samalla tietysti toivomme, että tuomarit (tässä tapauksessa poliittiset päättäjät) pitävät kentällä silmät auki, tuntevat säännöt ja viheltävät tasapuolisesti. Ja mikä tärkeintä, antavat asiakkaan valita itselleen parhaan vaihtoehdon.

(Kuva: Shutterstock)