Tiivistettäköön nämä kaksi vuotta toteamalla, että on ollut varsin mielenkiintoista. Asuntorakentaminen Suomessa on syväjäässä ja näyttää, että ainakaan ennen syksyä on turha odottaa markkinan elpymistä. Enää jää epäselväksi se, minkä vuoden syksystä on kyse.

Politiikkatoimilla olisi mahdollista tukea rakennusalaa monin tavoin ja tämä tuntuisi varsin loogiselta, koska rakentaminen muodostaa noin 15 % bruttokansantuotteesta. Rakentaminen on Suomelle äärimmäisen tärkeä toimiala myös työllisyyden näkökulmasta, ala työllistää suoraan ja välillisesti satojatuhansia ihmisiä. Joka viides työllisistä saa toimeentulonsa kiinteistö- ja rakentamisalalta tai siihen liittyvistä palveluista. Toki joitakin toimia on nähty, mutta ne ovat jääneet vaikutuksiltaan melko vaatimattomiksi ja asuntotuotantoa ajatellen jopa haitallisiksi, varsinkin valtion tukeman asuntotuotannon vähentyminen on tässä tilanteessa vaikeasti ymmärrettävä suunta.

Suhdannekuoppaan ei ole vain yhtä syytä

Missä sitten piilee syy tähän synkkyyteen ja alakuloon? Eri kriisien ja haasteiden määrä on päätä huimaava. On ollut korona, on ollut sotia, on tulleja, on ollut tankkereita poikittain keskellä kanavaa, on ollut materiaalipula, on ollut konttipula, on ollut rakennusbuumi, on ollut tonttien hintojen nousu, on ollut yleinen hintojen ja korkojen nousu, on ollut sähkökriisi, on Suomen talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan kriisi, on ollut ”pelikaani turbiinissa”… Vaikea tilanne on monen tekijän summa.

Kun median otsikoissa vilisee viikoittain uudet leikkauslistat, Purra ja sakset, sotaspekulaatiot ja maailmanlopun ennustajat, mielenmaisema alkaa etäisesti muistuttaa 90-luvun alun lamavuosista. Vaikka itsellä riittäisi uskoa tulevaisuuteen, niin rahat eivät välttämättä sitten riitäkään. Jos muutama vuosi sitten pankki vielä tyrkytti lainaa, niin tänä päivänä pitää laittaa kravatti kaulaan ja kiillottaa lakerikengät ennen kuin uskaltaa edes pohtia lainahakemuksen täyttämistä pankin nettisivuilla.

Asuntotuotannon osalta kivenä kengässä on myös uuden ja käytetyn asunnon välillä oleva hintaero. Sitä on näin alalla työskentelevänkin vaikea joskus hahmottaa. Kun tässä eräänä päivänä huomasin uuden rakenteille tulevan kerrostalokaksion maksavan yhtä paljon kuin 200 neliöinen omakotitaloni, totesin ettei tässä nyt itsekään kannata ihan hetkeen elätellä ajatuksia muutosta uuteen kotiin.

Betonielementtien valmistaminen on Suomessa äärimmäisen kilpailtu toimiala. Kun kaikkien katseet kääntyvät muutamiin vähäisiin kohteisiin, on kilpailutilanne melko tiukka. Ilmaisen asian nyt näin nätisti ja miedoin sanakääntein, suljetummassa piirissä keksin paljon raflaavampiakin termejä kuin ”tiukka”.

Tilanne tulee myyntijohtajankin uniin

Myyjälle tämä on varsin mielenkiintoista aikaa. Jos myyntistrategiana on aggressiivisesti odottaa asiakkaan yhteydenottoa, saattaa joutua pettymään. Käy sääliksi myyjää, kun takana on viikkojen tai kuukausien työ kohteen voittamiseksi ja sitten loppusuoran kirissä käteen jää tässä lajissa arvoton hopeamitali. Ei se rehellisesti sanottuna myyntijohtajallakaan ole pelkkää fine diningia ja samppanjan litkimistä. Kun eräänä aamuna sattumalta vilkaisin itseäni peilistä, mietin, että kuka lienee tuo hahmo, kun on noin harmaa sänki ja syvät uurteet. Nämä ajat kieltämättä jättävät jälkensä. Hävityn projektin hintaa ei makseta vain menetettynä liikevaihtona, vaan tappio koskettaa suoraan ja välillisesti satoja ihmisiä menetettyinä töinä ja vyön kiristämisenä. Se on ajatus, joka tulee usein uniin.

Käänne ja uusia haasteita edessä?

Kun nousu joskus alkaa, edessä on yhä uusia haasteita. Suomessa ja lähialueilla tuotantokapasiteetti on tippunut huomattavasti, mikä voi johtaa saatavuusongelmiin hyvinkin nopeasti. Osaavan henkilöstön saatavuuteen liittyy isoja kysymysmerkkejä ja raaka-ainepuolella kytee painetta hintojen nousuun. Tulevina vuosina uusien asuntojen rakennuskustannukset tulevat entisestään nousemaan. Silti ajatus asuntopulastakaan ei ole aivan tuulesta temmattu.

Kun aloittelin uraani Parmalla, asuntomarkkinan tilanne alkoi näyttämään todella huonolta, buumi oli ohi ja syöksyttiin kohti historiallista alakuloa. Lohduttelin itseäni lukemalla erään maineikkaan pankkikonsernin arviota, jonka mukaan asuntomarkkinan kuoppa on hetkellinen ja suunta kääntyy nousuun syksyllä. Niinpä niin. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Optimismiani on koeteltu melkoisesti, mutta asiat tapaavat olla synkimmillään juuri ennen kuin ne kääntyvät parempaan suuntaan. Varmaa on, että olemme tänään taas päivän lähempänä nousua kuin eilen. Syksyä odotellessa.